Is it difficult to say no?

Nyt ois vuorossa vähän sunnuntaista höpöttelyä. Tää viikonloppu on ollu lähinnä kotona oleskelua, vaikka salilla kävin kyllä eilen. Yks mun ystäväki kävi eilen illalla ja jäi vielä yökskin. On kyl piristävää ku on ympäril ihmisii jotka välittää.

Oon huomannu yhen aika jännän jutun itsessäni. Vaikka oon tosi tempperamenttinen ja osittain vähän jääräpääkin, ni mulle on välillä tosi vaikeeta sanoa ei. Siis ku joku kysyy multa jotain, johon haluisin ehkä sanoo että ei, en halua, ei käy, ni saatan vastaa vaa joo no emmä tiiä, kyl jossai vaihees vois tms. En tiiä miks, mut mulle se on jotenki tosi hankalaa vaa sanoo että ei.

Varsinki jos kyseessä ei oo joku läheinen ystävä, ni sillon se on tooosi vaikeeta. Kyl mä pystyn just niille läheisimmille sanoo että en tahdo, en halua mut sit jotenki semmosille ei niin läheisille se on vaikeempaa. Se on jotenki siitä ehkä että pelkään sitä reaktioo siihen, vaik tuskin kenenkää maailma kaatuis siihen.

 Haluisin kyl pystyy olee enemmän avoimempi ja sillee et voisin sanoo kaikille suoraa mitä aattelen. Mut se on nyt kyl vaa sil tasol et sanon vaan tietyille ihmisille suoraan asiat, ja se on tosi pieni osa niinku kaikista. En tiiä oonks ainoo tän "ongelman" kanssa, mutta halusin nyt kuitenki vähä avautua asiasta joka mietityttää. Ja siis kyllähän mä tiedostan sen että ei kaikkeen tarvii suostua enkä suostukkaa. Teen sen vaan sit tuplasti (potenssiin 1000) vaikeemmaks ku kiertelen ja kaartelen enkä vaan sano niinku pitäis.

Onneks tää on kyl sellanen asia, jossa voi kehittyä ja niin aionkin. Mut se vaan että miten se sit käytännössä tapahtuu, en tiedä. Ehkä vaan jos alottaa sen et sanoo asioihin ei, ni huomaa että ehkä se ei oo niin kamalaa tai vaikeeta ku kuvittelen.

Onks teillä muilla jotain ajatuksia aiheeseen? Entä kuinka teiän viikonloppu sujui?