Tällä viikolla alko uus jakso koulussa, onneksi. Uuden jakson alkaessa voi kuvitella, että voi alottaa alusta (siltä se siis tuntuu, sitä se ei ole), koulun suhteen siis. Jotenki tosi helpottunu. Eikä onneks ees oo kovin vaikee jakso, kursseja joista tykkään löytyy. Tällä viikolla oon myös saleillu, nyt ku oon löytäny sen uudestaan.
Oon kyllä niin tyytyväinen, että vanhat tanssitaan ens viikolla, vihdoin se ihme hössötys koko aiheesta loppuu. Musta se on ollu tähän asti kiva kokemus ja tulee varmaan varsinaisina päivinä olemaan, mut sitä hössötystä en todellakaan ymmärrä siitä. Oon päässy tosi helpolla kyllä, sain mun mekon äidin ystävältä, kun hänen tyttärensä oli aiemmin tanssinu ne jo. Mun onneks se oli just sopivan kokonen ja muutenki tosi mukiin menevä. Kampaus hoituu kun kaveri on kampaaja-alalla, ja meikin taiteilen itse toisen ystävän avustuksella. Mutta joka tapauksessa, oon erittäin tyytyväinen että ne on kohta ohi. :D
Keskiviikkona pomppasin viideltä pystyyn ja lähin salille, en ois itestäni uskonut, nimim. herätyksiä aamuisin viisi ja torkku on hyvin lähellä sydäntä. Jotenki tuntuu taas pitkästä aikaa tosi hyvältä omassa kropassa, ihan mahtava fiilis. Kyllä sen muutoksen huomaa siinäkin, että oon paljon positiivisempi ja suoraan sanottuna ei vituta enää yhtään niin useesti. Siinä missä liikunta tekee hyvää kropalle, se todellakin tekee sitä myös mielelle. Tilasin myös Sportamorelta viime viikolla uudet trikoot, urheilurintsikat ja treenikassin, ja tuli kyllä tosi nopeesti. Motivaatio on täl hetkellä tosi korkeella, ja toivottavasti pysyykin siellä.
Tänään mua nauratti kauheesti suomalaisuus. Lähin viikonlopun viettoon muualle tänne Keski-Suomen suunnalle, ja matkustin siis bussilla. Yllättäen ku pääsin siihen bussiin, ni kaikki istu kovin suomalaisittain. Kaikilla myös laukku tai muuta tavaraa siinä viereisellä penkillä. Kävelin sinne bussin perälle metsästäen paikkaa, ja päädyin jonkun naisen kohalle, ja kysyin reippaasti että "Voiko tähän istua?". Vastaukseksi sain jokseenkin nyrpistyneen ilmeen, ja hidasta - siis oikeesti hidasta - tavaroiden keräämistä pois siitä toiselta penkiltä. Kiitin kauniisti ja istuin siihen viereen muina miehinä. Jossain kohti matkaa se nainen kuitenki mun yllätykseks alkoi juttelemaan jotain pientä smalltalkin tapasta, ja olin kyl oikeesti hyvillään siitä. Tai siis mun mielest ton pitäis olla ihan normaali ja jokapäivänen asia, siis et ihmiset juttelis toisilleen. Ymmärrän esim. huonot päivät sun muut, mutta siis yleisellä tasolla se ois ihan kiva, jos se kuuluis meiän kulttuuriin.
Mutta tässä oli mun höpöttelyt tällä kertaa, rentouttavaa viikonloppua! ♥
perjantai 12. helmikuuta 2016
sunnuntai 7. helmikuuta 2016
Is it difficult to say no?
Nyt ois vuorossa vähän sunnuntaista höpöttelyä. Tää viikonloppu on ollu lähinnä kotona oleskelua, vaikka salilla kävin kyllä eilen. Yks mun ystäväki kävi eilen illalla ja jäi vielä yökskin. On kyl piristävää ku on ympäril ihmisii jotka välittää.
Oon huomannu yhen aika jännän jutun itsessäni. Vaikka oon tosi tempperamenttinen ja osittain vähän jääräpääkin, ni mulle on välillä tosi vaikeeta sanoa ei. Siis ku joku kysyy multa jotain, johon haluisin ehkä sanoo että ei, en halua, ei käy, ni saatan vastaa vaa joo no emmä tiiä, kyl jossai vaihees vois tms. En tiiä miks, mut mulle se on jotenki tosi hankalaa vaa sanoo että ei.
Varsinki jos kyseessä ei oo joku läheinen ystävä, ni sillon se on tooosi vaikeeta. Kyl mä pystyn just niille läheisimmille sanoo että en tahdo, en halua mut sit jotenki semmosille ei niin läheisille se on vaikeempaa. Se on jotenki siitä ehkä että pelkään sitä reaktioo siihen, vaik tuskin kenenkää maailma kaatuis siihen.
Haluisin kyl pystyy olee enemmän avoimempi ja sillee et voisin sanoo kaikille suoraa mitä aattelen. Mut se on nyt kyl vaa sil tasol et sanon vaan tietyille ihmisille suoraan asiat, ja se on tosi pieni osa niinku kaikista. En tiiä oonks ainoo tän "ongelman" kanssa, mutta halusin nyt kuitenki vähä avautua asiasta joka mietityttää. Ja siis kyllähän mä tiedostan sen että ei kaikkeen tarvii suostua enkä suostukkaa. Teen sen vaan sit tuplasti (potenssiin 1000) vaikeemmaks ku kiertelen ja kaartelen enkä vaan sano niinku pitäis.
Onneks tää on kyl sellanen asia, jossa voi kehittyä ja niin aionkin. Mut se vaan että miten se sit käytännössä tapahtuu, en tiedä. Ehkä vaan jos alottaa sen et sanoo asioihin ei, ni huomaa että ehkä se ei oo niin kamalaa tai vaikeeta ku kuvittelen.
Onks teillä muilla jotain ajatuksia aiheeseen? Entä kuinka teiän viikonloppu sujui?
Oon huomannu yhen aika jännän jutun itsessäni. Vaikka oon tosi tempperamenttinen ja osittain vähän jääräpääkin, ni mulle on välillä tosi vaikeeta sanoa ei. Siis ku joku kysyy multa jotain, johon haluisin ehkä sanoo että ei, en halua, ei käy, ni saatan vastaa vaa joo no emmä tiiä, kyl jossai vaihees vois tms. En tiiä miks, mut mulle se on jotenki tosi hankalaa vaa sanoo että ei.
Varsinki jos kyseessä ei oo joku läheinen ystävä, ni sillon se on tooosi vaikeeta. Kyl mä pystyn just niille läheisimmille sanoo että en tahdo, en halua mut sit jotenki semmosille ei niin läheisille se on vaikeempaa. Se on jotenki siitä ehkä että pelkään sitä reaktioo siihen, vaik tuskin kenenkää maailma kaatuis siihen.
Haluisin kyl pystyy olee enemmän avoimempi ja sillee et voisin sanoo kaikille suoraa mitä aattelen. Mut se on nyt kyl vaa sil tasol et sanon vaan tietyille ihmisille suoraan asiat, ja se on tosi pieni osa niinku kaikista. En tiiä oonks ainoo tän "ongelman" kanssa, mutta halusin nyt kuitenki vähä avautua asiasta joka mietityttää. Ja siis kyllähän mä tiedostan sen että ei kaikkeen tarvii suostua enkä suostukkaa. Teen sen vaan sit tuplasti (potenssiin 1000) vaikeemmaks ku kiertelen ja kaartelen enkä vaan sano niinku pitäis.
Onneks tää on kyl sellanen asia, jossa voi kehittyä ja niin aionkin. Mut se vaan että miten se sit käytännössä tapahtuu, en tiedä. Ehkä vaan jos alottaa sen et sanoo asioihin ei, ni huomaa että ehkä se ei oo niin kamalaa tai vaikeeta ku kuvittelen.
Onks teillä muilla jotain ajatuksia aiheeseen? Entä kuinka teiän viikonloppu sujui?
perjantai 5. helmikuuta 2016
Time flies
On vähän aikaa siitä kun viimeksi kirjotin, ei se mitään. Voisin olla yhtä hyvin kovin pahoillani asiasta, mutta enpä oikeastaan, sillä ei oo ollu sellasta kirjottelufiilistä. Eikä oikeestaan mitää merkittävää tapahtunut sitte joulukuussa, joulu tuli ja meni, samoin uus vuos. Tammikuun oonki sit rampannu lääkärissä ja sairastellu, ihme juttu. Eilen olin 39 asteen kuumeessa ja lihassäryt oli jotain niin järkyttävää, että en oo ennen semmosia kokenu. Onhan ne vieläkin mut vähä helpottanu.
Alotin maanantaina uudelleen salilla käymisen, se on kyllä jotain mistä niin tykkään! Omat aikataulut ja oma eteneminen, sopii hyvin mulle. Nyt se vähä tyssäs ton kuumeen takia, mutta huomenna meen sitten taas, jos keho antaa myöten. Onks täällä muita jotka on innostunu salista? :)
Vanhatki ois kohta, ei kyllä sillee jännitä, paitsi se, että ku toi mun mekko on takaa pelkällä vetoketjulla, ni pysyykö se niissä nopeimmissa tansseissa jossa juostaan ja pompitaan. Toivotaa että pysyy päällä, ois vähä noloo ehkä jos se vaan putois(:D).
Kouluhommat muuten ei oikee oo hanskassa, ei siis ainakaan parantunu tosta marraskuisesta, harmi sinänsä. En tiiä mistä löytäisin sen motivaation opiskeluun, sitä vaa ei jotenki oo ollenkaan. Nyt taas koeviikko menossa, ja kohta alkaa uus jakso. Jos sitten jaksais vähän enemmän (not). Must tuntuu et koulu on vähä semmonen juttu et se stressaa aina, meni hyvin tai huonosti. Kuhan selviin lukiosta kunnialla, ni oon tyytyväinen. Toki lukion jälkee oottaa lisää koulua, mut sit ollaan jo vähän lähempänä päämäärää.
Aika on menny jotenki tosi nopeesti, nyt on jo helmikuu. Kohtahan se kesä jo kolkuttelee ovella, not kidding, se tulee nopeemmin ku ehtii huomatakkaa. Tilailin tänää sportamorelta vähän uutta kampetta treeneihin. Ei tullu ees kovin kalliiks, päälle viiskymppiä. Eikä niissä kovin pitkä toimitusaikakaan oo, ens viikolla tulevat kuitenki. Onks jollain suositella jotain ehdottomii lempparinettikauppoja?
Alotin maanantaina uudelleen salilla käymisen, se on kyllä jotain mistä niin tykkään! Omat aikataulut ja oma eteneminen, sopii hyvin mulle. Nyt se vähä tyssäs ton kuumeen takia, mutta huomenna meen sitten taas, jos keho antaa myöten. Onks täällä muita jotka on innostunu salista? :)
Vanhatki ois kohta, ei kyllä sillee jännitä, paitsi se, että ku toi mun mekko on takaa pelkällä vetoketjulla, ni pysyykö se niissä nopeimmissa tansseissa jossa juostaan ja pompitaan. Toivotaa että pysyy päällä, ois vähä noloo ehkä jos se vaan putois(:D).
Kouluhommat muuten ei oikee oo hanskassa, ei siis ainakaan parantunu tosta marraskuisesta, harmi sinänsä. En tiiä mistä löytäisin sen motivaation opiskeluun, sitä vaa ei jotenki oo ollenkaan. Nyt taas koeviikko menossa, ja kohta alkaa uus jakso. Jos sitten jaksais vähän enemmän (not). Must tuntuu et koulu on vähä semmonen juttu et se stressaa aina, meni hyvin tai huonosti. Kuhan selviin lukiosta kunnialla, ni oon tyytyväinen. Toki lukion jälkee oottaa lisää koulua, mut sit ollaan jo vähän lähempänä päämäärää.
Aika on menny jotenki tosi nopeesti, nyt on jo helmikuu. Kohtahan se kesä jo kolkuttelee ovella, not kidding, se tulee nopeemmin ku ehtii huomatakkaa. Tilailin tänää sportamorelta vähän uutta kampetta treeneihin. Ei tullu ees kovin kalliiks, päälle viiskymppiä. Eikä niissä kovin pitkä toimitusaikakaan oo, ens viikolla tulevat kuitenki. Onks jollain suositella jotain ehdottomii lempparinettikauppoja?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)