That autumn feeling..

Tää biisi pomppas mun seinälle tänää Facebookissa ku joku oli jakanu. En kyllä ollu koko biisistä aiemmin kuullu enkä myöskään artistista, mutta nappas kuitenki.

Öääääh. Heippa hei. Oikeesti tänään on huono päivä. Siis kyl te tiiätte sen tunteen ku mikään ei taho onnistuu ja ärsyttää ihan pienet ja yksinkertaset asiat? Tänää on just sellanen päivä. Kaiken lisäks hukun koulutöihin ja koeviikko alkaa huomenna. Ja joo, mun pitäis nytki luultavasti olla lukemassa mut oli pakko saada aivot ja ajatukset eka jotenki ojennukseen.

 Jotenki tuntuu et tää menee nyt sillee että lukio vie mua ihan 6-0. Ei jotenki ois yhtään motivaatioo, ja loppuvuoden jaksot täynnä. Yritän parhaani, mut tuntuu jotenki et oon ihan väärässä paikassa. Kyl mä nyt käyn loppuun ku oon kohta jo puoletki jaksanu. Stressaa kuitenki tosi paljon, ja uskon et se ei todellakaan oo mitenkää tavatonta tähä aikaa vuodesta.

 Samalla pitäis jaksaa töitä, ja hoitaa vähän kaverisuhteitaki. Muutenki pää ja tunteet ihan sekasin. Marraskuu on kyllä aina mulle nykyää se vaikein kuukaus. Siihen on tietysti syynsä, joita voinki sit availla vähän myöhemmin.

Mutta jotta tästä höpöttelystä ei tulis niin synkkää, ni oon myös tänään yrittäny ettii positiivisii puolii asioista. Onks parempaa tunnetta, kun pääsee kotiin ja ovella tulee vastaan kaks hännäheiluttajaa ja ilmassa tuoksuu ruoka? Tai ku pitkän päivän jälkeen tajuut, et saat vaan mennä kotiin, eikä sun tarvii mennä minnekkää. Tai ku kajareista soi vaa hyvä musiikki ja saat kirjottaa mitä mieleen tulee. Tai ku tajuut et sul on ympäril perhe ja ystävät, ja oot satavarma et ne välittää susta. Mahtavint on ku oikeesti tietää tai tuntee sen.

Postauksella ei niinkään ollut varsinaista aihetta, kuhan kirjottelin vähä fiiliksistä ja ajatuksista mitä tällä hetkellä päässä pyörii. Mites teiän viikko on menny tähän asti? Onks viikonloppusuunnitelmii? Kertokaa ihmees miten teillä menee ja muita ajatuksia. :) 

"Somedays you just have to create your own sunshine."

K i n d n e s s

  Avaanpa vähän mun näkökulmasta yhtä asiaa. Oon siis puhelinmyynnissä töissä. Ihan vaan siitä syystä, että tarviin omaa rahaa. Haluun ansaita itse omat rahani, enkä elää äidin siivellä, sillä kun nyt ei muutenkaa oo vaikka muille jakaa. (Voi olla että ens kesän kuukauden reissu voi olla myös osatekijänä rahantarpeeseen.) Ikäni puolesta tää on ainoo paikka minne pääsin, vaikka hakemuksia laitoinki.

 Okei tää paikka jossa mä oon, siel on tosi hyvä ilmapiiri. Mukavat vastaavat, ja kaiken lisäks mun parhaimmat ystävät on siellä mun kanssa. Voin sanoo että se auttaa tosi paljon. Mutta silti, en suosittele kenellekään. Niiin hermoja raastavaa hommaa, eikä todellakaan mitään herkkua. Pitää kuitenkin olla tyytyväinen, että on mahollisuus jostain sitä omaa rahaa tienata.

 Siis eihän työn kuulukkaa välttämättä aina olla sitä kivaa ja parasta, sitä en tällä nyt hae. Mietin kuitenki niit ihmisii joille soitan. Okei, siel joukos on tosi mukavia ihmisiä, jotka saa mut oikeesti parin minuutin puhelusta hyvälle tuulelle, vaikkei mitää tilaiskaan.

Mut sit on nää ihmiset, jotka on kohtelee sua niinku sä oisit jostai maan alimmasta helvetistä. Siis jo se tapa millä sä puhut toiselle ihmiselle, vaikka ois vaan se puhelinmyyjä, ni se ei tarkota et sä voit puhuu toiselle ihmiselle ihan miten tykkäät. Sielt on tullu kyllä semmosta settiä etten niinku osaa ees kuvailla. Tottakai nää perus haistattelut sun muut, mut sit on nää ihmiset, jotka vastaa ihan normaalilla äänellä siihen puhelimeen. Sit ku oot hetken puhunu sitä sun myyntipuhetta, sielt luurin päästä kuuluu helvetinmoinen raivo kovalla äänellä, hyvä ettei siitä tuolilta putoo.

  Mul ei oo mitään hyvää esimerkkiä, mitä nää ihmiset sanoo, mut oikeesti välillä tulee semmonen; "Excuse me, I'm only human". Yritän vaan tehdä työtäni, enkä mäkään välttämättä sulle haluais soittaa. Että eikö ole opetettu sellasia perushyviä käytöstapoja, joihin kuuluu esimerkiks muiden ihmisten kunnioittaminen. Okei, yritän aina asettuu heidän näkökulmaan. En mäkää välttämättä tykkäis ku mulle soiteltais ja kaupiteltais jotain mikä ei vois vähempää kiinnostaa, mutta kyllä mä nyt silti sanoisin vaan kohteliaasti, että ei kiitos. Mun kohalla toi kohtelias ei kiitos, tarkottaa sitä, että okei, hän ei halua tätä. En siis jää jankkaamaan asiasta, vaan annan olla.

 Ymmärrän myös, jos on sillä hetkellä kiire, eikä ihan oikeesti kerkee keskustella aiheesta, ni kyllä mä ihan puhetta ymmärrän, jos vaan sanois että nyt ei oikeasti vaan pysty puhua. Siinä vaiheessa toivottelen vaan hyvät päivänjatkot, enkä jää jankkaamaan. Vaikka työni puolesta mun pitäis jankata, niin mul on sen verran hyvä tilannetaju, että tiedän missä kohti se on kannattavaa ja missä ei.

Siis ehkä nyt ois aika tehä mun pointti, tarkotus ei ollu siis valittaa, että kuinka paskaa mun työ on. Pointti oli siis se, että ihan sama vaikka sulle soittais "vaan" joku puhelinmyyjä, ei se tarkota sitä, että sä voit käyttäytyä miten haluat. Tuskin ketään siis aattelee mitään tommosia; "Hmm, miltäköhän tosta nyt tuntuu kun käyttäydyn näin?" Enkä mä nyt tarkota, että ihmisten oikeesti pitäis ajatella tota asiaa mitenkää syvällisesti, mutta arvostus on oikeesti korkeella niille ihmisille, jotka hallitsee perustaidon - ystävällisyyden.

  Puhelinmyynnistä hyppään tohon aiheeseen. Miten ihmiset kohtelee toisiaan? Kaiken kiireen ja hulinan keskellä pienet ystävälliset eleet unohtuu helposti, siis ihan kaikilta. Itselläni kun on huono päivä, niin sillon en tosiaan toivois kenenkään joutuvan sen kohteeksi. Helposti pienillä asioilla pahoittaa toisen mielen, vaikkei sitä tarkoittaiskaan. Huomaan usein kun oon ajattelemattomasti käyttäytyny miten sattuu huonona päivänä, ni mietin sitte myöhemmin et ois ehkä voinu olla mukavempi, ystävällisempi jollekulle.Vaikka siis ei pitäisi jostain ihmisestä, tai ei tulisi toimeen jonkun kanssa, täytyis kuitenki muistaa olla ystävällinen, se ei oo paljoo vaadittu.

Huomasin nyt ku kattelen tätä tekstiä, että tosi sekavaa höpötystä. Toivon kuitenkin, että kaikki sais ees jotenkin kiinni siitä, mistä halusin puhua. Otin nyt ton puhelinmyynnin ihan vaan omakohtasena esimerkkinä siitä, miten ajattelemattomia ihmiset osaa välillä olla. Ehkä ei maailman parhain esimerkki sinänsä, mutta johdatteli hyvin aiheeseen ja on mulle tosi arkipäiväinen asia.


Everyone you meet is fighting a battle you know nothing about. Be kind. Always.

First writing

 Moikka moi. Outoo kirjottaa taas pitkästä aikaa. Pidin blogia vuosia sitten joskus yläasteella, oisinko ollu 8. luokalla tai jotain, en muista. Jotenki tekee taas mieli jakaa ajatuksia muille, ja toisaalta tekee itelle hyvää kirjoittaa.

Tää alku on ehkä kaikista vaikein, en tiiä miten pitäis aloittaa kaikki tää. Miten kerätä lukijoita, joita siis juttuni oikeesti kiinnostais. Ehkä tää tästä lähtee rullaamaan. En viiti Facebookiin jakaa tätä, ku en välttämättä haluu että kaikki vanhat koulututut tai muut tuttavuudet tulee tänne pomppimaan, en sitte tiiä mistä johtuu.

Alut on pelottavia, loput surullisia, mut kaikki siinä välissä on se juttu. 

Se mistä kirjotan, riippuu aina ihan päivästä, ja siitä mikä on mulle ajankohtasta, mun ajatuksia ja mielipiteitä asioista. Ja tän haluunki korostaa, ne on mun mielipiteitä. Eli en tarkoita että ihmisten pitää olla samaa mieltä, tai että näin asiat ovat. Selvensin vaan ettei tuu mitään väärinkäsityksiä tai mielten pahoittamisia. Toki otan kuitenki vastaan muidenkin mielipiteet, ja käyn keskustelua asioista, mutta hyvällä fiiliksellä. 

Sitte vähän tästä ulkoasusta. En kunnolla vieläkään ymmärrä tätä Bloggerin systeemiä, joten ulkoasu nyt vähän on mitä on, toki sit ku opin uudelleen paremmin käyttämää ni uudistelen sitte sen mukaan. Harmittaa, ku en pääse vanhaa blogia mistään lukemaan. Se oli vielä ihan kivan näkönenki. 

Entä oonko aktiivinen postailija? No voisin sanoo et se menee vähän sen mukaan, miten tekee mieli kirjottaa. Jos kirjotan sen takia, että on vaan pakko kirjottaa, ni teksti tulee olemaan ja on tönkköä, mut jos taas haluun kirjottaa, ja on semmonen fiilis, ni tekstii tulee ku vettä vaan. Yritän kirjottaa vähän puhekielen omaisesti, mut pakko jotkut sanat kyllä kirjottaa kuten pitääkin. Yritän myös ottaa huomioo kieliopin, mut en pidä kaikista tärkeimpänä sitä, saattaa kyllä sitte huomatakki välillä. En haluu ottaa suurempaa stressiä tästä, päin vastoin rentoutua. 

Etin tässä samalla itekki vähän tonne blogilistalle blogeja joita lukea, että saa kyllä ilmotella omista blogeistaan, kattelen tosi mielelläni. Oisin tähän postaukseen jotain kuvia halunnu laittaa, mut ei satu olee mitään, ja netistä se on vähän niin ja näin jos ottaa. Anyways, palaillaan luultavasti pian! :)