Feeling good

Tällä viikolla alko uus jakso koulussa, onneksi. Uuden jakson alkaessa voi kuvitella, että voi alottaa alusta (siltä se siis tuntuu, sitä se ei ole), koulun suhteen siis. Jotenki tosi helpottunu. Eikä onneks ees oo kovin vaikee jakso, kursseja joista tykkään löytyy. Tällä viikolla oon myös saleillu, nyt ku oon löytäny sen uudestaan.

Oon kyllä niin tyytyväinen, että vanhat tanssitaan ens viikolla, vihdoin se ihme hössötys koko aiheesta loppuu. Musta se on ollu tähän asti kiva kokemus ja tulee varmaan varsinaisina päivinä olemaan, mut sitä hössötystä en todellakaan ymmärrä siitä. Oon päässy tosi helpolla kyllä, sain mun mekon äidin ystävältä, kun hänen tyttärensä oli aiemmin tanssinu ne jo. Mun onneks se oli just sopivan kokonen ja muutenki tosi mukiin menevä. Kampaus hoituu kun kaveri on kampaaja-alalla, ja meikin taiteilen itse toisen ystävän avustuksella. Mutta joka tapauksessa, oon erittäin tyytyväinen että ne on kohta ohi. :D

Keskiviikkona pomppasin viideltä pystyyn ja lähin salille, en ois itestäni uskonut, nimim. herätyksiä aamuisin viisi ja torkku on hyvin lähellä sydäntä. Jotenki tuntuu taas pitkästä aikaa tosi hyvältä omassa kropassa, ihan mahtava fiilis. Kyllä sen muutoksen huomaa siinäkin, että oon paljon positiivisempi ja suoraan sanottuna ei vituta enää yhtään niin useesti. Siinä missä liikunta tekee hyvää kropalle, se todellakin tekee sitä myös mielelle. Tilasin myös Sportamorelta viime viikolla uudet trikoot, urheilurintsikat ja treenikassin, ja tuli kyllä tosi nopeesti. Motivaatio on täl hetkellä tosi korkeella, ja toivottavasti pysyykin siellä.

Tänään mua nauratti kauheesti suomalaisuus. Lähin viikonlopun viettoon muualle tänne Keski-Suomen suunnalle, ja matkustin siis bussilla. Yllättäen ku pääsin siihen bussiin, ni kaikki istu kovin suomalaisittain. Kaikilla myös laukku tai muuta tavaraa siinä viereisellä penkillä. Kävelin sinne bussin perälle metsästäen paikkaa, ja päädyin jonkun naisen kohalle, ja kysyin reippaasti että "Voiko tähän istua?". Vastaukseksi sain jokseenkin nyrpistyneen ilmeen, ja hidasta - siis oikeesti hidasta - tavaroiden keräämistä pois siitä toiselta penkiltä. Kiitin kauniisti ja istuin siihen viereen muina miehinä. Jossain kohti matkaa se nainen kuitenki mun yllätykseks alkoi juttelemaan jotain pientä smalltalkin tapasta, ja olin kyl oikeesti hyvillään siitä. Tai siis mun mielest ton pitäis olla ihan normaali ja jokapäivänen asia, siis et ihmiset juttelis toisilleen. Ymmärrän esim. huonot päivät sun muut, mutta siis yleisellä tasolla se ois ihan kiva, jos se kuuluis meiän kulttuuriin.

Mutta tässä oli mun höpöttelyt tällä kertaa, rentouttavaa viikonloppua! ♥